Tienhaarassa ilman karttaa

Filippiinit tosiaan sitten vaihtui Thaimaan yöhön, ja suunta oli turvallisesti kohti Pattayaa. Vaihtelun vuoksi paikalla ei ollut kovin paljon vanhoja tuttuja, mutta onhan ne kuviot silti aina samansuuntaiset. Suhteellisen rauhallinen reissu kuitenkin oli. Tässä kohtaa pitää muistaa että suhteellisuudentaju saattaa olla kateissa, ja normipäivä keskiverto tallaajaa värikkäämpi. Tutut kadut, normaalit paheet. Maailma on täynnä kaikkea moraalisesti arveluttavaa. Tapahtui sitä, tapahtui tätä. Tässä foruumissa ei tällä kertaa avauduta juurikaan enempää. Siistit kuvat laitetaan jossain vaiheessa esille, kunhan jaksaa.

Rannalla tuli käytyä. Ja tällä kertaa ei pelkästään ottamassa se reissun pakollinen rantakuva soi kutosen päässä. Ihan asioikseni ajelutin itseni kohti Rayongia ja sieltä suunnalta sitten paatilla Koh Sametille. Varttitunnin ehdin saarella olla, niin jo tuli ensimmäinen neito kertomaan että "ai hääv sii juu soi sik". Sen verran näin aurinkoa että pari viikkoa myöhemmin piti vielä rullata heikolla hapella olevaa nahkaa pois olkapäistä, mutta nyt on kyllä ok. Enää vaan ei oo edes puoliruskettuneen näköinen.

Bangkokissa meni sitten heinäkuun puolivälissä jonkun aikaa. Oon kyllä tyytyväinen että taas löysin takaisin välillä kadoksissa ollutta intoa siihen kaupunkiin. Nanan, Cowboyn ja Patpongin valot antoi hyvän mielen loppureissulle. Välillä oli kyllä kohtuullista bingoa id-korttien kanssa, tuntui ettei tyttöset enää tiedä itekään kuka on kuka ja missä ollaan. Vuosilukuja katellessa jäi taas silmät pyöreiksi, ja fiksuiksi havaitut peliliikkeet otettiin käyttöön. Tai ainakin nyt semmoiset jotka tuottaa parhaan lopputuloksen. Jatkobaareja ei tullu käytyä kiertämäs kun tasan yhden kerran. Silloin oli seurana pari ylipirteän oloista sähköjänistä. Toisella oli laihdutuskuuri meneillään, ja toinen halus muuten vaan olla rennosti eikä "tink too much". Onneksi tarjonta vastaa kysyntää sen verran että molempiin löytyy lääke, ja vieläpä sama lääke. Kukin kulkee valitsemallaan tiellä, myös nämä YaBa-hörhöt.

Nyt ollaan kuitenkin sitten jo Helsingissä. Alkujärkytykseen on haettu ensiapua kuitenkin jo Iron Maidenin keikasta ja Tallinnan retkestä. Onhan täällä ihan nätit ilmat ainakin ollu, ei siinä mitään. Nyt on vaan tyhjä olo, ihan liian tyhjä. Katsotaan mitä tästä tulee. Nyt on alkanu hyvän ihmisen elämä. Sängyn alta kurkistavat kolme koria taivaallista Tigeriä odottavat tilanteeseen muutosta. Harha-askeleet sallittaneen. Varsinkin kun ei ole ollenkaan varma siitä mihin on menossa.