Tikapuilla taivaaseen

Tästä se nyt sitten taas lähtee. Kesäyöt Aasian auringon alla, taikka sitten kostean pimeyden. Pyhä tarkoitus oli vietellä Suomessa nyt pidemmästi aikaa, mutta ilmeisesti se kolme kuukautta oli nyt taas riittävästi. Ei sille voi mitään, jos mahdollisuus on, niin kyllä kaipaus merten taa vie mennessään. Tänä kesänä ei sitten mennä nukkumaan, neonvalot ruskettaa kaukomatkaajan kauniin kalpeaksi. Rantoja ei nähdä, ei niitä lähdetä etsimäänkään.

Viikot on kiitäny ohi tarmokkaalla tahdilla. Joka viikko jotain illanistujaista töidenkin puolesta, mikä nyt tietysti tiettyyn rajaan asti on pelkästään mukava asia. Keskiviikkona oli kesäjuhlat Suomenlinnassa, kyllä sitä kuudelta nukahti omaan sänkyyn kaikkensa antaneena. Kävis kyllä kunnon päälle joka viikko näitä kiertää, varsinkin kun linjanvetona on se että jokaisessa ollaan tasan tarkkaan päätösvihellykseen asti. Edellisellä viikolla oltiin työporukan kanssa pörräämässä ajo-simulaattoreilla. Kiva että tulee kokeiltua tämmösiä, kun vapaa-ajalla tuskin omilla rahoilla tuonnekaan tulee eksyttyä.

Onhan tämä kyllä ihme kaupunki näiden ilmaiskeikkojen suhteen. Joka perkeleen viikko olis orkesteria tarjolla milloin missäkin kissanristiäisissä. Alkais jo käydä työstä jos kaikki kiertäis. Mutta sen verran vähän on viime aikoina keikoilla ehtinyt käydä että kyllä nämä näppärästi sitä puutetta onkin paikannut. Mikäs siinä on ollut auringonpaisteessa käveleskellä kurkistelemaan Kaisaniemeen tai Kaivopuistoon. Huomenna näyttäis olevan seuraava, kait sitä Ismo Alanko täytyy kalenteriin ajoittaa. Ja vaikkapa Stella.

Kesän Qstock ei sitten saanu aikaseksi enää hommata lisäesiintyjiä vaikka kovasti lupailtiin, ja Aknestikin laittoivat aloittamaan lauantaina kello 13. Ei kyllä sitten niin minkäänlaista järkeä. Lippu on edelleen ostamatta ja näköjään tämäkin päätös menee ihan täydelliseksi kolikonheitoksi. Sveitsin retki on lopullisesti peruutettu ajanpuutteen vuoksi. Budapestia siirrelty taas jonnekin myöhemmäksi. Neljä muuta reissua on selvittelyvaiheessa. Moottoritie on edelleen kuuma. Mutta asia kerrallaan.

Lauantai-illan huumaa ei nyt vissiin ole odotettavissa, kun välillä pitää olla ihmisiksi. Tosin ehkä lyhyt kävelylenkki Punavuoren kaduilla olis paikallaan. Eihän sitä tiedä miten sitä vastaan tulee.

PS. Ehkäpä minä sen verran yritän panostaa että kävisin vaikka tuossa joskus kuunvaihteen paikkeilla kirjoittelemassa kuulumiset tännekin. Pakkohan se on jos lupaa. Suomiliittymä jatkossa taas käytössä harvakseltaan, thaikkunumerosta vastataan. Joko minä tai rytmiryhmä.