Nollapiste

Nyt tekis mieli kirjoittaa jotain, mutta kun se vaatii tietynlaisen olotilan. Pitäis vituttaa noin niinkun keskimääräistä enemmän niin hommasta vois jotain tulla. Toisaalta, eipä oo juuri mitään asiaakaan naputeltavaksi. Jos vaikka keräis agressioita siitä että tunnustaa lihovan joka päivä, sitä on taas niinkun pystyyn nostettu sika. Minkäs teet, pitää lopettaa ryyppääminen taas pitemmäksi aikaa. Sitten vaikkapa syys-lokakuun tietämillä, jahka kaapit on tyhjiä. Kerran pari vois kuitenkin käydä varastoja täydentämäs ennenkun stoppi tulee.

Täs on vähän päivät hukassa kun tiistaina piti palaveerata yökolmeen, ja ens viikolla samalla kaavalla. Mutta jos nyt rykäisis viimeset työpäivät edes suht tarmokkaan oloisesti läpi, kuitenkaan oo taas paljoa jäljellä. Menoa toki haittaa että suunnilleen joka illalle alkaa löytyä ohjelmanumeroita, tosin ihan ite on taas kerätty liikaa tekemistä. Pitäis levätä että jaksaa kesän pitkät ja kuumat yöt mesota. Valmistautumisen pitää olla rautaisella tasolla, muuten kuolee nuorena ja se on yleisesti ottaen paha asia. Ehkä se auttaa etenemisessä ettei kesä-heinäkuussa elä järjellä vaan suunnittelee tunnin kerrallaan, hetkittäin vaikka päivänkin.

Helsinki. Pitäisköhän tästä yrittää jotain sanoa, kun nyt hetken on tässä oleillut. Toki nyt kohtuullisen kapealla alalla on tullut pörrättyä, mutta kuitenkin. Eihän tämä koskaan ollut mikään ykkösvaihtoehto, päinvastoin tosi kaukana siitä. Kaikki ei toki sitä ajatusmaailmaa ymmärrä. Enkä mä tarkoita tylyttää sinänsä ihan ok paikkaa, mutta silti edelleen tämä kaupunki on arkielämän syistä johtuva pakollinen paha. Ei missään nimessä vapaaehtoinen oma valinta. Mietitään vuoden päästä uudestaan, ehkä se punainen lanka on siinä vaiheessa löytynyt. Eri asia sitten millaisten tähtien alta.

Ai niin, nyt keksin mikä kans vituttaa. Hävisin pokeritililtä aika miehekkään osuuden tänään AAA-KK täyskädellä kaverin neljälle kurkolle. Noo, mikä helposti tulee se helposti menee.