Another piece of meat

Kaksi kuukautta purkamatta. Eiköhän jätetäkin osa avautumatta. Helmikuu oli kuitenkin hyvä. Haikea, mutta silti meno oli kovalla ja korkealla. Uudet tuttavuudet Macao ja varsinkin Hong Kong nettilihakauppoineen. Bangkok, jossa niin monen reissun jälkeen löysin Patpongin syvimmän hengen uudestaan. Ehkä se tarvi sitä että liikuin enimmäkseen yksin tällä kertaa. Tai siis ennestään tuntemattomissa kertakäyttöseuroissa. Jonkunlainen ruokamyrkytys ja 90-lukulaisen kääntöyritys kyllä yritti hidastaa.

Pattaya. There's no place like home. Lyhyt kolmen viikon pätkä, ei todellakaan mitään uutta ja ihmeellistä. Pelkästään vanhaa ja ihmeellistä. Tai ei välttämättä vanhaa ihan joka suhteessa. Joskus on eka ilta menny niin katon kautta ympäri että osunu johonkin todella kokeneeseen. Nyt jäi katolleen, ja perkeleet jättivät mut nukkumaan sohvalle. Coyote oli taas rautaa, vaikka jättikin luun käteen jossain vaiheessa pahasti. Mutta laadun vuoksi kestää joskus senkin. Kutonen oli niinkuin ennen, paitsi että nyt siellä joutu etenemään yksin. Doggyssä oli jokunen rento ilta. Ja sitten sellaista jolloin kellojen kilahtelu lähenteli neljääkymmentä. Joskus vaan eteen tulee jäätäviä suorituksia jotka ei ole unohtumassa ihan heti. Onneksi on kuvamateriaalia nykivän muistin avuksi.

Tänään telkkarissa kukkahattutädit keskustelivat kuoleman jälkeisestä elämästä. Tai että se vois olla esimerkiksi jokin mielentila johon siirtyy. Enpä nyt ala aihetta pohdiskelemaan sen ihmeemmiin. Mutta onhan se mielentila ja hetki silti päivänselvä. Se hetki on Pattayan lämpimässä illassa. Tuuletin heiluttaa laskukupissa olevia illan kolmen ensimmäisen Singhan laskuja. Ympärillä on hienoja ihmisiä. Ja tietysti pakollinen kellokauppias pilleripurkkeineen, ja se pikkutyttö myymässä ruusuja. Ei mitään elämää suurempaa. Mutta silti. On typerää hillitä tunteitansa, typerää miettiä miksi kaiken teki. Päivääkään en vaihtaisi pois. Mikä tahansa niistä vois olla se mielentila.

Nyt Helsinki, ja arkipäivän askareissa Espoo. Ihan hyvä, ei tässä mitään valittamista. Onhan se kuitenkin selvä että kaukokaipuu tulee iskemään pian, ja silloin se iskee todella kovaa. Ehkä se iski tänään, 36 päivää siitä kun astui Hong Kongissa finskiin. Noo.. kerran jo Tallinnassa. Suunnitelmissa uusinta Tallinnaan.. Budapest... Geneve.. mutta silti kaukaisessa satamassa odottaa se jokin.