Kohti tuomiopäivää

Kesän aikana piti kaikkien jatkosuunnitelmien asettua uomiinsa. Elokuun aikana viimeistään. Niin aina, tälläkin kertaa saa todeta ettei aikataulut pidä. Tahtoa on moneen suuntaan, edellytyksiä vähän vähemmän, päätöksiä ei vielä ollenkaan. Toisen ihmisen paratiisi on toisen helvetti, unelma painajainen. Ja matkan varrella on vielä niin monta sivupolkua ettei aina lähtiessä taida tietää millaisia maaleja tien päästä löytyy. Hyvin nopeasti pitäis kyllä tehdä joidenkin asioiden suhteen ratkaisuja. Ei olis oikein varaa tehdä vääriä. Vai teinköhän sellaisen jo hylätessäni Dublinin Blanchardstownin? Toisaalta kait on odotettava kortit pöytään loppuun asti, kun kerran uhkapeliin on lähtenyt. Harmi vaan että all-in ja kädessä ei mitään, vaihtoehtoina on vaan ääripäät.

Kisoja on tullu kateltua, hyvinkin paljon. Tällä kertaa on vaan kisastudiot jääny vähemmälle. Parin vuoden takaiset turnajaiset onkin menneen maailman illanviettoja. Nyt on uusi aika. Laittelin uuden kuvagallerian kesän retkistä näkyville, jotain sentään on saanut aikaiseksi.