Passion rules the game

Paluu sivistyksen pariin on tehty. Olikin mukavaa taas pitkästä aikaa tehdä pieni reissu, muuten sitä sammaloituu. Niin niin, pitkästä aikaa, olinhan mä jo paikoillani useamman viikon. Tällä kertaa tosin retkeily suuntautui ihan tähän Suomemme maahan. Pohjoiseen, Inarin kultamaille. Nopeasti ohi heilahtanu viikko semmoisissa maisemissa missä aiempina vuosina on tullut paljon aikaa vietettyä. Ei ne maisemat ollu muuttunu. Kiva ja rentouttava pätkä, vaikka kalastusta melko reilusti haittaskin jokien vedenpaisumus. Lapion varteenkin tartuin, tosin kohtuullisen minimaalisesti, eihän se fyysinen(kään) työ ole omia leipälajeja. Jossain vaiheessa pitää laitella esiin todistusaineistoa kullankaivuusta.

Reissua ennen tuli vierailtua elämäni ensimmäisissä hääjuhlissa, suomalaisissa. Ohan se kyllä aina tympeää asentaa pukuja päälleen, mutta ihan mukavat kinkerit nuokin kyllä oli. Vaikkakin loppuillasta saattoi huimata ja askellusta vaivata harha-askeleet.

Reissusta tullessa puolestaan tuli tehtyä Oulu vuorokaudessa -kierros. Hyvinhän sitä tuli nähtyä jokunen tuttu, ja muutenkin käytyä kaupungin tilanne läpi. Siinä yhdessä illassa ehti hienosti kierähtää kymmenen (10) eri anniskeluravintolan tarjonnan läpi. Tuostahan pitää olla melkein ylpeä. Ja näistä oli muutama jopa ihan uudenkarheita paikkoja itelle. Onpahan nyt päivitetty Oulun yöelämä. Ei muutoksia, ei kehumista. Ja sen verran tarkennetaan että humalapäissään ei tullut oltua, vaan sivistyneellä linjalla. Tosin tällä kierroksella tulin rikkoneeksi yhtä viime vuonna annettua lupausta, jonka mukaan Suomessa ei baareissa ilman erikoissyytä käydä. Noo, tämä harha-askel unohdetaan. Ens viikonloppuna sitä ei kuitenkaan uusita, ellei Kuusisaaren paviljonkia lasketa baariksi. Kyllähän se taidetaan laskea, mutta Qstock lasketaan erikoissyyksi.

Ai niin, viikonloppuna oli finskillä tarjouksessa Big Mango, elikkäs Bangkok. Ehkä näemme jonain kauniina iltana passintarkastuksessa, ehkä emme. Pitää seurata polkua joka on itselle se oikea.