Partiolaisena Pattayalla

Täällä satelee niin maan perkeleesti. Tähän mennes ei olekaan sellaista ihmettä tullu nähtyä, niin siitä syystä raportoiminenkin on ollut hiljaista. Ja tarkemmin ajatellen kunnon raportointi tapahtuukin aivan muualla kuin tässä. Mutta mikäs täällä on taas ollut elellessä. Joskus on tullut puhuneeksi omasta palasta taivasta maan päällä, ja syystä. Nyt kun kiekkokisatkin saatiin ankarien trooppisten kisastudioiden myötä päätökseen, on taas aika keskittyä muihin askareisiin. Harmittaa kyllä. MM-kultaa olis ollu ikimuistoista juhlia Pattayan yössä. Vaan eipä silti, sitä niin juhlan aihetta erikseen tarvi jos muutenkin bileet on ympäri vuorokauden.

Jokunen päivä sitten tutut alkoivat kyselemään että "mikä olo, kaikki ok?". Joku tyttö oli kuulemma nähny että mun näköinen setä olis kiskaissu lähemmäs kolmekymmentä shottia naamariin kohtuullisen lyhyeen aikaan, ja sitten siitä piipaa-autolla noitatohtoriasemaa kohti. Juttu piti kyllä paikkansa muuten, paitsi ettei sillä ollu yhtään mitään tekemistä mun kanssa. En minä nyt ihan niin pöljä oo että tuollaista määrää tarvii kipata. Itse asiassa täällä ei oo nyt tälle kertaa tullu oltua kertaakaan oikeasti päissään, hyvin sivistyneesti tähän asti. Niin siis ihan niinkun oikeasti. Eilistäkin finaalia juhlistin niinkin rankasti kun kahdella kaljalla. Tänään olis ensimmäinen ottamatta, mutta saattais semmoista kokeilla vielä illan päälle.

Sataa tai ei, thaivaanrantaa on maalattava tällekin iltaa. Mopotaksi kohti maanantai-illan sykettä. Sitä saa mitä tilaa. Ja jos tietää mitä haluaa, saa hyvää.