Sakset ne tylsyivät sarviin teräviin

Kävin muuten viime viikolla parturissa joku päivä. Se oli kohtuullisen haastava ensiksikin löytää, mutta en luovuttanu, kun aavistelin että Budapestin kokoisesta kaupungista sellainen löytyy. Piti sitä silti pari päivää etsiä, oikeasti. Sitä en kuvitellukaan että englantia olisivat ymmärtäneet, mutta kyllähän tuo perille menee jos päätä osoittelen ja sormilla näyttelen saksimismerkkejä. Mielenkiintoiseksi homma meni siinä vaiheessa kun parturitädit alkaa riitelemään keskenään, minähän en siitä huutamisesta tietenkään mitään ymmärtäny. Istuin kiltisti paikallani kun vihainen sotanorsu runteli sillä leikkuukoneella mun päätä edestakaisin. Jäi se jotenkin jengoilleen. Oli kyllä kovakouraisin ja kovaäänisin parturissa käynti ikinä, mutta kokemus sekin. Pääasia että nyt ei taas tarvi kammata. Melkein jo jouduin siihen pisteeseen että olis pitäny investoida niinkin suureen kiinteään omaisuuteen kuin kampaan. Täs on nyt kohta vuosi edetty niin että irtain omaisuus on mahtunu yhteen laukkuun. Kukaan ei oikeasti tarvi enempää, saapi mennä itseensä jos muuta väittää.

Muut asiat ytimekkäästi. Kirjoitin lyhyen päiväkirjan autoilusta halki Tonavan varren pääkaupunkien, löydettävästi muiden joukosta. Kärpät on rankaissu tiensä finaaleihin, mä oon kuitenkin selviytyny kaudesta ilman hengenvaarallisia vieroitusoireita. Lonkkuja on jääkaapissa jäljellä neljä kappaletta. Jos tuo naapurihuoneen asukki vielä kerran käy sammuttelessa mun valoja energiaa säästäessään, niin minä ruuvaan siltä pään irti. En tiedä missä vietän vapun, saa ehdottaa. Heti vapun jälkeen kuitenkin olen tavoitettavissa Oulusta, audiensseja on tarjolla yksi kappale kysymällä, tarjota ei. Tuossa vaiheessa siellä nimittäin vain käväistään.