Keskusteluja, osa 1

Jokaisella on omat halunsa, mieltymyksensä ja tavoitteensa. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Joillekin ihmisille se ei olekaan vaikeaa. Jotkut taas ymmärtävät vaan oman tapansa, ja pitävät sitä päivänselvästi ainoana vaihtoehtona. Mutta eihän siinä ole mitään uutta. Ihmiset tulevat sanomaan että kuljet väärää tietä, vaikka kuljet vaan omaasi. Pitää kuitenkin valita se tie mikä tuntuu oikealta, oli se sitten miten erikoinen tahansa. Todella onnellisia ovat ne ihmiset, jotka nauttivat maisemista kiertoteillä. Kävin tästä aiheesta jonkunlaisen keskustelun vähän aikaa sitten, ja vastakappale ei oikein ymmärtäny mun valintoja. Asia meni jakeluun vasta sitten kun otin tylymmät sanat käyttöön. Se mitä sanoin, ei varmaan ollu kovin korrektia, mutta joskus se on ainut tapa saada asia ymmärretyksi. Typerä saarnaaminen loppui vasta siihen toteamukseen että "kuukausi sun elämää sais virittelemään jojoa". Totuudensiemen vetää hiljaiseksi, mutta siitä se ymmärrys lähtee. Jokainen kulkekoon omaa polkuaan. This is my road to hell.

Ei ole kyse siitä mikä on järkevää. Aina järkevimmän vaihtoehdon valitsemalla saa sellaisen elämän joka mua itseä säälittäisi. Hulluudella ei oo rajoja, rajat on hulluutta. Jos järki sanoo toista, ja koko elämä toista, järki häviää aina. Jos on kerran avannut ikkunansa maailmaan, on pitänyt tajuta se että vieraat tuulet puhaltavat sisään.

Ainut tapa päästä viettelyksestä on antautua sille.