Ei onni tule etsien, se saapuu eläen

Toiseksi viimeinen viikko Unkarissa on lähtenyt käyntiin. Kohtuullisen nopeasti se vaan meni tämäkin pätkä, ei kylläkään yhtään liian nopeasti. Viikonloppuna tuli juoksenneltua vähinsä siellä sun täällä, suomivieraan kanssa ympäri kaupungin katuja. Rento viikonloppu, ei mitään ylettömiä juominkeja ollenkaan. Sen verran että joka aamu pääsi hyvillä mielin aikaisin liikkeelle. Lauantaina tuli viimeinkin käytyä Marxim:ssa, jonne on yritystä ollu jo hetken aikaa. Harmittaa, pirun hyvät lätyt tunnusti olevan, ja muutenkin paikka oli kyllä viimesen päälle kommunistinen sisustukseltaan. Tuolla pitää täs loppuaikana kyllä vielä uudestaankin ehtiä.

Kämpän rappukäytävässä on tehty jonkunlaista pienimuotoista remonttia paikallisilla standardeilla. Roskapönttö-huoneeseen vievään aukkoon oli tekaistu yhtäkkiä uus ovi raameineen. Ainut vika vaan että pienen mittauksen perusteella tultiin siihen tulokseen että tämän hienon uudistuksen jälkeen roskasäiliöt ei enää mahdu huoneesta ulos tyhjättäväksi. Otinkin valokuvan ovesta, ja ottelen uutta matskua sitten kun ovi on jouduttu purkamaan tässä varmasti tällä viikolla. Yhteen rappukäytävän oveenkin oli vissiin asennettu joku automaattinen systeemi joka sen avais ja vetäis kiinni. Luonnollisesti tämä nykytekniikan ihme oli sunnuntai-iltana totaalijumissa kiinni asennossa. Joku aika piti voimakeinoilla yrittää sisään kämppään. Mielenkiinnolla odotan että millaisia urotöitä remonttireiskat on saanu aikaan sillä välin kun täällä töissä oon tänään ollu.

Ei kait tässä ihmeempiä. Loppuajasta pitäis varmaan alustella reilusti jatkosuunnitelmien ajatuksia ja Suomessa hoidettavia hommia. Opiskellakin pitäis noita Aasian juttuja. Ja olishan tuota vielä jokunen juttu Budapestissakin tekemättä. Kiire tulee lopulta. Vappusuunnitelmat on saanu jotain ajatuksia, mutta niihin pitää syventyä loppuviikosta tarkemmin.