Viisi teesiä lyhyesti

Ensiksi pitää olla pettyny siihen että kansallispäivän mellakoinnit alkoi vasta illasta, päivällä oli vielä rauhallista kun ite liikuin kaupungilla. Telkkarista ja netistä katsottuna nyt illasta siellä olis ollu jopa 100 000 mielenosoittajaa ja kyynelkaasua. Telkkarista katottuna ainakin kadut oli suljettu ja mellakkapoliiseja oli omiksi tarpeiksi. Saapa nyt nähä millainen viikonloppu tulee. Mulle tulee huomisaamuna vieraitakin just hyvään aikaan, on mahdollisuus nähdä kaupunkikuvassa toimintaa.

Toiseksi oon painostuksen alaisena joutunu naputtelemaan lyhyen raportin Puolan reissusta, ja myöskin laittamaan kuvamatskua näytille. Eli päiväkirjoista ja gallerioista löytyy jotain uutta tosiaan. Oikoluku on vielä tekemättä tätä blogistusta kirjoittaessa, eli kirjoitusvirheitä varmaan tällä hetkellä vielä löytyy. Tämä edellinen pienenä vinkkinä oikolukijalle. Edelleenkään ei vanhat päiväkirjat oo edenny, ja myöskin ensimmäisiä Unkarin kuvia vielä odotellaan. Ei tässä kiire, vasta pari kuukautta oon täällä ollu. On niitä jo kamerassa. Ja tämän kuun aikana pari kansiollista kyllä tulee ilmestymään.

Kolmanneksi oon viimein saanu kirjoitettua Aasia-opintojen esseen. Tosin nyt on samantien alkanu yhtäaikaa kolme uutta kurssia. Yhteiskuntaa ja politiikkaa, ja viimeisimpänä kurssina Kiinan ulkopolitiikkaa. Saattaa olla että noiden kanssa joutuu nyt vähän tiukille ajan riittämisen kanssa, mutta katsellaan miten lähtee käyntiin.

Neljänneksi oon joutunu miettimään kaikenlaista jatkosuunnitelmiin liittyen. Kaikenlaisia virityksiä on auki vähän joka suuntaan. Tänään tuli yksi työpaikkatarjous käteen, ja samalla huomasin että niitä onkia tosiaan on ollu viritettynä ihan mihin sattuu. Palaan tähän asiaan tarkemmin myöhemmin. Voisin tuumata tähän vielä vaikka että köydenveto vapauden ja velvollisuuksien välillä tuntuu olevan elämän ikuisuusteema, mutta rutiinien orjuudesta irtautuminen vaatis nyt selkeitä suunnitelmia. Ei sillä että ihan hetkeen olis rutiineja ollu kuitenkaan.

Lopuksi pitää todeta että viimeisten viikkojen aikana oon tajunnu että mulla on alitajunnassa mieletön ikävä Singaporeen. Nyt vasta oon pikkuhiljaa alkanu tajuamaan miten paljon tykkäsinkään asua siellä.