Mellakkapoliiseja ja Vittula

Perjantai. Töitäkin mukamas oon nyt käyny tekeilemässä. Tai no eihän sitä nyt tietysti vielä täs vaihees oo muuta kuin lueskellu kaikenlaista läpi. Kait se siitä. Ihan mukavalta paikalta tunnustaa. Saman firman toisessa osiossa naapurihuoneessa tehdään aseita, panssarivaunun pysäyttäviä sellaisia. Kuulemma joskus mennään maastoon testailemaan prototyyppejä. Täytyy sanoa että en varsinaisesti ihan tuollaista odottanu, mutta kaikki kiinnostaa mitä ei oo ennen tehty. Tähän vaiheeseen pitäis heittää jonkinlainen leidarijuttu, mutta ei täs nyt viitti siveettömyyksiä.

Lyhyitä mielessä olevia asioita kaupungista ja kaupunkilaisista. Täällä on helvetisti pikkuisia muutaman neliön kauppoja jotka myy pelkästään tupakkaa, leipää ja salamia. Niin ja kukkia. En ymmärrä. Tosin tuntuu että jokainen ihminen täällä polttaa, joten pitäähän sitä tupakkia silloin myydä. Antikvariaatteja täällä on myös saman verran kun Oulussa pitserioita, elikkäs silmiinpistävän paljon. Onneksi en ymmärrä unkarista mitään, muuten niis pitäis kiertää jatkuvasti kattelemas kirjoja. Täällä tuulee liikaa, ei meinaa pysyä munkaan vaatimattomalla massalla jalat maassa kun Tonavaa ylittää kävellen, siltojen kautta kuitenkin. Varmaan yli puolella naisihmisistä on jaloissaan jonkunlaiset saappaat. Ja niistä yli puolet on suoraan sanottuna karmivan näköisiä. Hyvältä näyttäneetkin on saattanu näyttää siltä pelkästään niissä olleiden jalkojen kelvollisuuden takia. Monessa paikassa on hehkutettu unkarilaisia naisia euroopan kauneimmiksi. Minä en tuon kanssa oo todellakaan tässä vaiheessa samaa mieltä, enkä varmasti tuu olemaankaan. Täällä on Manner-Euroopan vanhin metro ja raitiovaunusysteemi, ja sen todellakin huomaa kun niillä ajelee. Mutta näin yleisesti ottaen kaupungin vanhuus ja kulttuuri on positiivinen asia. Suomesta saa kerätä kaikki vanhat rakennukset, kirkot ja patsaat samaan kasaan, niin silti tämä kaupunki voittaa ihan kevyesti.

Tajunnanvirtaa tuokion verran. Maailmassa ei oo tarkoitusta. Ei ole mitään päämäärää tavoitettavaksi. Ei olla matkalla minnekään. Eli siis ei oo kiire. Sellaisessa elämässä, jossa on jatkuvasti kiirettä ja pakollisia tavoitteita toistensa perään, ei oo tolkkua. Siinä jää kaikesta paitsi. Silloin elää syvemmin jos osaa jättää turhan kiireen, jota käytännössä kaikki kiire on. Silloin ehtii havainnoimaan mitä ympärillä maailmassa tapahtuu, nauttimaan siitä. Tuo on itse asiassa zenbuddhalaista ajatusmaailmaa. Se kuulostaa siinä määrin omilta ajatuksilta että pitänee perehtyä joskus aiheeseen. Tosin ei siitä mitään tavoitetta pidä ottaa, eikä kiireellä hommaa pilata.

Tänään lähden Vittulaan. Sen verran miehekäs baarin nimi, että pakkohan siellä on käväistä kurkistelemassa. Olis tarkoitus nähdä muutama täällä Budapestissa nyt asusteleva suomalainen. Pitää seurailla miten meininki täällä kehittyy. Nimittäin lokakuussa olleet mellakat meinasivat tänään saada uutta kipinää. Mellakkapoliiseja ja kumiluoteja, väriä elämään. Siistiä.