Juokse villi lapsi

Alkuviikosta kävin mökkeilemässä Kiiminkijoen varrella. Sai tälle kesälle yhden sellaisenkin reissun vyölle, hyvä niin. Rentoa oleilua, pelailua, kisajuomaa ja saunomista. Ei kait sitä kesällä paljon sen enempiä tarvi tehdä. Pelasin elämäni ensimmäistä kertaa mölkkyä, ja olin heti lähestulkoon suvereeni. Tosin hävisin joka pelin. Kyse oli vaan siitä etten halunnu olla keskinkertainen voittaja, vaan se mestari joka muistetaan. Tällä kertaa ei utopistinen ja jääräpäinen haamuheitto löytäny tietään maaliin, mutta varoitus on annettu.

Viikon aikana piti tehdä helvetisti sekalaisia pikkuasioita. Muutaman tein. Helpoimmat ja ihan pakolliset. Riittäis vielä hommaa. Sainpahan kuitenkin Singaporestakin viimeinkin ruskean kirjekuoren.

Oulun viikonloppua täyttää valkosipuliyöt. Ohan se tapahtuma muuttunu. Muistaa että ennen se oli ykspäiväisenä Oululaisille vähän niinkun pieni vappu. Torilla oli järjettömästi ihmisiä päissään ja haisten valkosipulille. Ei oo enää samanlaista, kun nyt on kolmipäiväinen tapahtuma ja kaikenlaista härpäkettä siinä ympärillä. Tulipahan nyt kuitenkin syömässä käytyä ja kurkistelemassa. Huonona ihmisenä en kyenny sittenkään syömään valkosipulipehmistä, vaikka kovasti uhosin. Huomenna on vielä aikaa käydä paikkaamassa. Tosin ostin jo metrilakuja kassillisen, siis niitä mitä markkinoilla aina kaupittelevat.

Tänään olis ollu legendaarinen suomipunkin kummisetä ja grand old man akustisella keikalla Toppilan Evakossa. En sitten tullut lähteneeksi. Kuunnelkaapa oikeasti joskus Pelle Miljoonan vanhoja biisejä ilman sen kummempia ennakkokäsityksiä. Edes niitä sanoja, eikä niitä harvoja tunnetumpia biisejä. Tosin kuuntelee niitäkin. Moottoritie on edelleen kuuma.