Turkkilainen sauna

Mä oon kahtena edellisenä yönä käveleskelly ympäri Kaijonharjua ja Linnanmaan laatikkotalojen seassa. Hiljaista on ollu su-ma ja ma-ti iltoina aamuyöstä. Mitä nyt Kuutiosta kuului naurua. Hieno ilma ollu, leppoinen öinen lämpötila, eikä mitään öttiäisiä vielä. Yks koiran ulkoiluttaja tuli vastaan viime yönä, ja pari ihmistä oli parvekkeilla tupakilla. Mutta enhän mä semmoisia kaivannukaan. Mä halusin käveleskellä, katella ja ennen kaikkea ajatella. Päässä on ollu vähän liian monta tilannetta päällä. Mutta yks kerrallaan ne tuntuu menevän oikeille raiteilleen. Toki tekemistä on vielä riittävästi. Saapa nähä saako kaiken valmiiksi. Ens yönä en taida jaksaa lähteä pihalle, jos sitä makais selällään ja tuumais.

Mitäpä tässä muuta. Hammasoperaatio oli kivuton mutta kesti pitkään. Onpahan tehty, vielä kerran loppukuusta. Parturiskin on käyty ja just pyykätty. Uusi alkoholiton elämä on sivuoireina tuonu tuollaista kroonista tekemisen tarvetta. Ei kyllä oo hyvä se, mä niin tykkäisin vaan ottaa rennosti. Pitänee alkaa ryyppäämään ettei aivan pilalle ehdi mennä. Mutta en mä kun vasta sitten kesäkuussa. Heinäkuussa sitten muuten Qstock. Viimeinen aika jolloin meikäläisen voi tämän vuoden puolella nähdä. Siis tässä maanosassa. Molemmat päivät, jos löytyy tuttuja jotka siellä perjantainakin on. Löytyykö?

Saatana. Taas on tullu kulutettua. Kahden päivän aikana oon jo ehtiny hommaamaan läppärin, digikameran, usbi-tikun ja turkkilaisen saunan. Kolmeen ensinmainittuun sijoitin yhteensä sellaisen puolitoista tonnia. Turkkilaisen saunan sain ihan ilmaiseksi.

Jospa kävelisin nyt ärrälle tekemään sellaisen kestoloton joka yltää reissun yli. Joka päivä jotain matkavalmisteluja. Ja illasta paperitöitä ankarasti, tylsää elämää. Ehkä mä Suomen pelin katon, on ne kisat alkanu vähän kiinnostaa. 1988 pelottaa edelleen.

Ja joo. Yritin kirjottaa tätä jo iltapäivällä. Mutta mua vastustaa nyt kaikki netissä. Sain tämän jakoon vasta illasta, niinkun näkyy.