1988

Tänään alkaa MM-kisat. Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta yhtään. Tämä kausi on jo ohi.

Meillä kuulemma kotonapäin kiertää taloa joku hiippari. Välillä kurkkii varaston nurkalta tuntikausia, välillä makaa ojan pohjalla ja sieltä kuikuilee. Se jotain siihen muuttanutta naista seurailee. Ne tuntee toisensa, eikä se nainen oo asialle oikein mitään tehny. Joutaa kohta tehdä, muuten jotkut viisaat kännipäissään lähtevät pesäpalloa pelaamaan sen kaverin kans. Omat mailat mukaan. No, eiköhän ne kaikki hullut aisoihin saada. Suunnittelin että lähtisin kotona käymään täs joku päivä, mutta en mä taidakaan. Ei se meno näköjään sen järkevämpää edelleenkään oo.

Näkyi muuten päivittyneen vappukuvia tuohon J:n kuvagalleriaan mihin linkki oikealta reunustalta löytyy. Minunkin turpa siellä pullistelee parissa kohtaa, vaikka kaikissa suunnissa en toki mukana oo ollutkaan. Ja lisäsin samalla linkin Utopiaan, josta löytyy muun ohella myös jokunen valokuvakansio. Esiinnyn yhdessä. Ja toivon että jossain vaiheessa sinne myös ilmaantuu kansio jossa on erinäisiä baaritiskikuvia näytillä. Saa niitä katella kun alkaa tässä pitkän toukokuun aikana juomista mieli tehdä. Ei sillä että tokikaan alkais.

Nyt on muuten auto taas kunnossa. Ainakin pitäis olla. Yks johto piti kaasariin vaihtaa, oli menny poikki, suoja sen päällä oli kyllä ehjä. Tuli siihen samalla vauhdilla vaihdettua bensansuodatin, ilmansuodatin ja joku tiiviste. Pääsee nauttimaan kesäilmasta kattoluukku auki. Itte isäntääkin on tuunattu. Hampaita raaputtivat, ja nyt niitä jomottaa. Mutta kait se vaan hyvästä on. Maanantaina on isompi operaatio. Alkaa pelottaa.

Vituttaa, tympii ja ahdistaa joka tavalla. Ei siihen auta sinänsä hauskat puuhastelut, ei pitkät jutustelut, ei puhelimessa, ei kasvotusten. No joo, auttaa ne niiksi hetkiksi, mutta ei ne kanna seuraavaan aamuun. Minkäs teet. Ei kait se auta kun ootella ja pyöritellä kalenteria. En mä enää täällä haluais olla hetkeäkään.