Yksi päivä hukassa?

Onko nyt oikeesti jo sunnuntai, ei helevetti. Eilinen meni sitten aika totaalisesti ohisektoriin, täysin hukkaan heitetty päivä. Mitähän sitä on tapahtunu sitten viime kerran. Pari peliä hallilla, tiistai-iltana oli jyppiläisten mestaruusjuhlat A-nuoris. Aika vähät on ollu muuten tapahtumat, mitä nyt perjantaina ilta Kantikses. Ja kait ne jotkut jatkotkin oli, tarvetta ei olis ollu. Oli sitä tarkotus jotain lauantainakin tehdä, mutta jos herää illalla seittemältä aivan järjettömäs olotilas, niin eiköhän se päivä oo siinä vaihees jo pilalla. Vaan olokoot, luultavimmin perjantain ratkasut on silloin tuntunu fiksuilta, turha sitä katumusta on harjoittaa. Se on idioottien hommaa. Onkohan mun vaatteita muuten jossain tallessa? Rahaa ei ainakaan oo, ja korttia muistan heilutelleeni hyvinkin riittävissä määrin.
Perjantaihin mahtu myös avautuminen. Ja oon hyvin ylpeä itestäni etten iltasella parin(kymmenen) jälkeen tehty sitä uudestaan. Se päiväinen riitti oikein hyvin. Samaa synkeää tarinaa, mutta tällä kertaa jutussa oli vähän konkreettisempia lääkkeitä. Tai ainakin sen suuntaisia. Aikaisemmin minä oon tympeässä fiiliksessä sanonut vähän turhan helposti mitä sylki suuhun tuo, mutta tällä kertaa mä olin täydessä harkinnassa ja ymmärryksessä. Tai no, ehkä vähäsen tunteellisessa mielentilassa, mutta silti tiesin mitä sanoin. Ehkä nyt taas menee jonkun aikaa ilman vastaavaa, vaikka onhan noihin varmaan jo totuttu.. :) Nyt ainakin tunnustais että on vaihteeksi parempi olo.
Maantaina alkaa tehokas viikko. Enkä nyt sano ihan vaan tottumuksesta, vaan ens viikolla oikeasti on todella paljon tapahtumaa itellä. Isoa ja pientä, ja ens viikon jälkeen oon monessa asiassa paljon viisaampi. Jo ihan siitä syystä, että on joidenkin ensimmäisten isojen päätösten aika. Samaten kun SM-liigan välierien, saa nähdä miten ne lähtee pelit käyntiin. Viikko alkaa kuitenkin hammaslääkärillä. Sitä pelokkaasti odotellessa.