Vely big ploblem, buffalo sick

Viikonloppu toi mieleen paljon ajatuksia, isompia ja pienempiä. Ymmärrystä siitä miten jokainen on tosiaan ihan oma tarinansa, turha täällä on kovin yleisiin muotteihin ketään jaotella. Yks ihminen kysy multa muutama päivä sitten että miten saan aikani kulumaan vaikka en tee varsinaisesti töitä enkä opiskele. Ja että miten sitä kovin pitkään voi viihtyä missään kauempana ilman että alkaa kaivata takaisin Suomen arkeen. Tuollaisen kysymyksen voi esittää vain joku, joka ei ole koskaan elänyt muunlaista elämää kuin sitä loputonta aherrusta ja suoritusta. Ei koskaan paratiisielämää.

Joskus se elämän tarkoitus on elää tässä hetkessä, ilman huolta siitä huomisesta. Nukkua silloin kun nukuttaa. Istua hiekkarannalla palmun varjossa merta katselemassa. Istua 7-11:n edessä pölyisellä pihalla juomassa Singhaa, tai baarissa juttelemassa tuttujen kanssa. Levyttää riippumatossa bungalowin kuistilla ja uida silloin tällöin. Saada tuntea hyvää oloa "akvaariossa". Menettää se loppukin järki niihin kirkkaimpiin Isaanin helmiin. Lähteä mukaan siihen roolileikkiin jossa itsestä yritetään maksumiestä buffalon sydämentahdistajaa varten. Find, Feel, Fuck & Forget. Älä välitä jos et tajunnut.

Sori vaan, tuollaisen kysymyksen voi esittää vaan sellainen ihminen joka on niin kaukana mun ajatusmaailmasta että ei mitään rajaa. Okei okei, kukin tyylillään. Oravanpyörästä voi päästä pois vaikka puolivahingossa. Eikä sitä tietenkään osaa kaivata mitään sellaista mitä ei ole koskaan saanut. Siksipä tässä itsekin myöhäisherännäisenä liikkeellä. Tosin pakkohan se on myöntää että aiemmin eletty tehokas ja asiallinen elämä on antanut sen pohjan minkä päällä nyt surffata. Aikansa kutakin. Katsotaan nyt mahdollisimman monet kortit loppuun asti.

Lauantaina tuli palattua menneisyyteen ja paukutettua Magic The Gatheringia jokunen peli. Kieltämättä tuohon vois jäädä vaikka uudestaan koukkuun aika helposti, mutta ei saakeli nyt passaa alkaa uudestaan kortteja kuitenkaan ostamaan. Vaikkakin ehdottomasti pitäis saada vähän lisää pelata vielä. Illasta sitten istuttiin Amarillossa hyvin pitkästä aikaa. Oli vähän erikoinen iltama, kun itellä oli niin typerää säätöä siinä päällä. Ääh, pitää lopettaa tuollaiset leikit. Ilman sitä ylimääräistä tauhkaa olis ollu ihan leppoisen sivistyny ja kiva ilta.

Sunnuntaina sitten loppui kiekkokausi, ja mahdollisesti jotain muutakin. Pronssia vuodelta 2006, neljäs kausi putkeen mitali, onhan se ihan hyvin. Ihan meinas itekin herkistyä kun näki miten faniporukka anto kaikkensa Tenkratin viimeiselle pelille. Ja oli se tenkikin aika fiiliksissä, näki kyllä siitä että todella nautti kun sai tehdä vielä tuohon peliin maalin suoraan fanikatsomon silmien alla. Mutta niin. En tiedä koska itsellä nuo hommat jatkuu. Harmi, koska tuo on ollu niitä hyvin harvoja asioita mistä Oulussa on nauttinut. Siis itse pelit ja moni muu asia jota siitä ympäriltä on muodostunut. Ehkä paras veikkaus olis sanoa omien hommien jatkuvan keväällä 2007, mutta en mä mahdottomasti rahoja sen puolesta uskaltaisi laittaa. Jos tänään oli mun viimeinen peli, niin ei voi mitään. Liian äkkiä kyllä tuli. Mutta kaikkea ei voi koskaan saada. Tuon asian menettäminen on se hinta mikä mun on pakko maksaa siitä että voin tavoitella muita haaveita joita elämän todo-listalla lukee. Tai ei tuo ainut hinta tietenkään ole, mutta yksi iso pala.

Syksyllä seuraavan kauden alkaessa minä en Raksilassa ole. Viimeinenkin epävarmuus siitä on hävinnyt tänä iltana. Toivottavasti jonain päivänä kuitenkin olen.

Pari kirjavinkkiä hedonisteille. Mike Smith: Bangkok Angel. Neil Hutchison: Money number one. Neil Hutchison: A fool in Paradise.