Oodi lakeuksille

Muutama päivä täällä lakeuksilla. Tuntuu että täällä on elämä aina värikkäämpää, mahtaa kuitenkin johtua vaan siitä että sitä nykyään käy paljon harvemmin.

On sitä ollu tehokas. Auto on katsastettu ja muutenkin viritelty muutamasta kohtaa uuteen uskoon. Tosin hätäpäissäni innostuin jo uuden ostamisesta. En ostanu, menin lohdutukseksi parturiin. Sukulaiset on kierretty ja muutenkin kateltu että ympäristö on kunnossa. Olivat helevetti menneet siirtämään Jerikon grilliä Seinäjoella. Onneksi havaitsin ihan selvinpäin, jos sitä olis joskus päissään menny ettimään niin ihmeissään olis ollu. Thaimaalaisessa minä syömässä kyllä kävin, ja sain järjettömän kaukokaipuun taas päälle.

Jotkut sankarit oli saanu humalapäissään ajatuksen laskea pulkalla tuossa läheisessä laskettelukeskuksessa rinteen alas. Keskellä yötä luonnollisesti. Äkkiseltään jämerä ajatus, mahtanu mennä lujaa.. Niinkin lujaa että olivat kopsahtaneet mäen juurella suksivuokraamon seinään. Toiselta henki pois. Ei sitä vissiin ite viiti kokeilla.

Tuolla laitakylillä ajellessa pysäytti mies haulikkoa heilutellen auton. Kyseli että syöttekö jänistä. No mikä ettei, hyväähän se on. Siitä paikasta äijä hyppää ojan yli ja kajauttaa pupujussia puskan juureen. Oli kuulemma kymmenen minuuttia siinä kytänny että tulis joku jolle voi sen antaa, kun ite ei syö, eikä viitti huvikseen ampua. Olipahan ainakin tuore.

Hulluksi täällä tulee. Ehkä sen takia täällä viihtyy?

Keskiviikkoaamuna kello seittemän lähden Oulua kohti, ja on sille päivälle minuuttiaikataulu valmiina.