Onko parempi huominen totta?

Jos historia toistaisi itseään niin huomaisimmeko me? Omalta kohdalta voi sanoa että huomaan kyllä, mutta silti oon niin tyhmä etten välitä siitä. Jokaisen saman virheen teen. En halua uskoa mitään merkkiä, vaikkei ne vois selvempiä juuri olla. Miksi? Niin paljonko sitä uskoo ja toivoo parempaa. Toisaalta se on hyvä, ilman haaveita ei ole yhtään mitään. Joku raja kuitenkin, ei sitä näin saatanan naiivi tarvis olla. Välinpitämätöntä ja etäistä pakkopullaa, sitä nyt, sitä jatkossa. Ilman parempaa, sitä liekkiä joka joskus oli. Ei sillä ettenkö täysillä haluaisi parannusta. Mutta mitä voi itse tehdä, jos vastapuolelta saa sen tunteen ettei juurikaan kiinnosta. En mä voi yksin pitää mitään pystyssä. Ja rehellisesti sanottuna kiinnostus siihen laskee joka päivä. Ehkäpä minä oon tulkinnut käytöksen väärin. Pointti on kuitenkin se, että vaikka ajatukset olis millaiset tahansa, niin vaan sillä on merkitystä mitä jää käteen. Tällä hetkellä siihen ei jää yhtään mitään. Pelkkä tunne siitä että tästä vie tie enää alaspäin. Minä oon jo kaikki palloni heittänyt, toivottasti joku heittää takaisin. Haluatko?

Nyt olis paljonkin asiaa. Mutta minäpä säästelen. Seuraavina öinä tulee olemaan pitkiä, pimeitä ja kylmiä tunteja. Jätetään sisältöä niihin.

Eilisilta hallilla, A-nuoret meni välieriin. Tämä ilta hallilla, liigapelis tulis Ilves vastaan. Jotenkin tunnustaa että tulee vaikea peli. Mahtaakohan se olla moraalisesti arveluttavaa veikkailla "omista peleistä", varsinkin tappioita. Emmä sellaista, vissiin. Kaikella on hintansa.

Lisäsin muuten tuohon oikealle linkin joihinkin valokuviin. Siellä on kaikenlaista enimmäkseen vanhaa turhaa kuvaa, kämpiltä, edelliseltä kämpältä, mökiltä jne. Ei ihmeitä, mutta kuitenniin.