Mihin jatkuu matka tää?

Huoh.. oli vähän saamaton päivä. Ja muka niin paljon piti saada asioita kaupungilla tänään hoidettua. Suurin osa jäi maanantaille. Sai sitä pari sinkkua käytyä ostamas, ja apteekista jotain. Ruokaa, sulkapalloa, sauna ja jääkiekkoa.. siinähän nuo on päivän saavutukset. Vielähän sitä kyllä ehtii vaikka mitä. No, jos nyt edes tämän sais kirjotettua.

Oulu. Mitä tämä paikka antaa mulle tänä päivänä? Hetkittäin se antaa. Harmi että ne hetket on pitkään ollu vaan ohikiitäviä välähdyksiä. Ihmisiä ja asioita. Onhan niitä tietysti. Osaa jäisin kaipaamaan, osan haluaisin unohtaa. Ehkäpä jotkut asiat olis noilla molemmilla listoilla. Kipeimmät. Elämä on nyt, tää hetki. Mitään ei ole tehty ikuiseksi. Uskaltaako sitä hypätä tuntemattomaan, elää, lähteä pois. Palata. Puolen vuoden päästä, vuoden päästä, ehkä ei milloinkaan. On vaikea juurtua, vaikea kaivata mihinkään, jos ei ole mitään syytä. Ei mulla ole täällä paikkaa. En mä tiedä onko missään. Se selvinnee matkan varrella. Missä se kulkeekaan.

Ihmisillä on kovin erilaisia haaveita. Minä en oo koskaan sopinu kovin normaaliin muottiin. Enkä myöskään ymmärtäny keskivertoihmisten nöyrtymistä valmiiksi valettuihin elämänuriin. Kukin toki tavallaan. En mä voi syyttää ketään jos ne tykkää selkä hiessä tehdä yli 40-tuntista työviikkoa, edetä uralla ja kerätä rahaa ja tavaraa ympärilleen. Sellaistahan se elämä on, niinkö? Niinpä niin. Tiedän mä sen että monet nauttii sellaisesta elämästä. Mua sellainen oksettaa. Mutta joo, en minä nyt tähän ala omia haaveitani sen enempiä naputtelemaan. Ehkä joskus. Elämä on just sellaista millaiseksi sinä sen teet.

Viettäisköhän sitä koko lauantain jäähallilla. Ehkäpä. Pitää ottaa kaikki irti kevään peleistä. Vielä kun voi.